William Shakespeare: MYRSKY

KIRJOITUKSIA otsikoilla: 

Kohti Myrskyn silmää

Uni ja valta Myrskyssä

Myrskyisät perheet

Myrskyn salaisuudet

Humalluttava valta ja vapaus

Ajatukset ovat syntyneet ja analyysi tehty Tiina Puumalaisen TTT:iin sovittaman Myrskyn pohjalta.

(helmikuussa 2019) 

kuva: Teppo Järvinen

Kohti myrskyn silmää

(kirjoitus on alunperin tehty käsiohjelmaan)

“Myrskyn silmä tarkoittaa hurrikaanin keskustan lähes tyyntä ja usein pilvetöntä ympyrän muotoista aluetta, jonka halkaisija on tyypillisesti 50 - 70 km. Myrskyn silmän ympärillä tuuli, sade ja ukkonen ovat voimakkaimmillaan. Myrskyn silmän ylikulun jälkeen tuulen suunta vaihtuu vastakkaiseksi. - Eye of the Storm” Myrsky - ilmatieteenlaitos

Shakespearen Myrsky on unenomainen kudelma, jossa myrsky raivoaa luonnonvoimana ja vertauskuvallisesti. Se kohisee yhteiskunnallisissa valtarakenteissa vallankumouksen uhkana, leimuaa ja kipunoi rakkautena, jyrisee ja salamoi aiheuttaen ihmissuhteiden haaksirikkoja. Se riehuu suurina tunteina ja rytisee sisäisinä ristiriitoina.

Myrsky nousee silloin, kun haluaa

Myrsky on hallitsematon kuin humala, uni tai tunteet. Humalan suomaan kontrollista vapautuneeseen tilaan ihminen haluaa vapaaehtoisesti, kun taas pysyäkseen järjissään on välttämätöntä voida nukkua, levätä. Unen valtaan antautumiseen tarvitaan kuitenkin tietynlaista luottamusta. On kyettävä luopumaan hallinnasta, päästettävä irti, suostuttava alitajunnan virran vietäväksi. Ihminen voi kokea voimattomuutta myös omien tunnemyrskyjensä edessä. Tunteet saattavat olla arvaamattomia kuin muuttuvat sääolosuhteet. Ne eivät kysy lupaa eivätkä harkitse, vaan myllertävät vahvoina niin kuin rakkauden hurrikaani, sydäntäsärkevä suru, sielua vihlova kauna, kalvava kostonhimo tai viinan lailla päähän jytisevä vapaudenkaipuu tai vallanhimo.

Maallista, henkistä ja vertauskuvallista

Myrskyssä hallitsemattomien voimien vastakohtaa ilmentää yhteiskunnallisen vallan ja kontrollin korkein edustus: Napolin kuningas don Alonso, valtaapitävä ja vallasta syösty ruhtinas sekä hallitsijoiden perheenjäsenet ja perilliset. Siinä missä ylintä maallista valtaa käyttää kuningas don Alonso, mestaroi Milanon maanpakoon ajettu ruhtinas Prospero maagisen ylivertaisella henkisellä mahdilla. Toisaalla viinan vallassa pylleröi ja uhoaa myös sakki ei-niin-vakavasti-otettavia kumouksellisia voimia. Puun ja kuoren välissä Myrskyn edellä voimistuva matalapaine toimii metaforana kontrollin lisääntymiselle. Valta ja hallinta voi intensiteetiltään olla eri asteista. Yhteiskunnassa armeija edustaa askeleen verran voimakkaampaa ja järjestäytyneempää hallintaa, ja kontrollin väkevimpinä muotoina voidaan ajatella vaikkapa diktatuuria ja tyranniaa. Ihmisten välisenä se voi ilmetä manipulaationa - joka on hienovaraisempi tai salakavalampi, jopa taianomainen, henkisen vaikuttamisen ja vallankäytön muoto - tai suorana dominointina.

Myrsky lähestyy

Ankaran kontrollin kohteena oleva joutuu puristuksiin, eräänlaiseen orjuuteen. Orjuuden teema risteileekin Myrskyssä monessa tasossa. Caliban on luonnollisesti sen itseoikeutetuttu ja kirkkain ilmentymä. Mutta Calibanin lisäksi useat näytelmän henkilöt kantavat mukanaan sisäisen orjuuden taakkaa. Katkeruuden, kostonhimon, omatunnon tai syyllisyyden, pelkojen ja painajaisten, kiitollisuudenvelan, toteutumattomuuden, näkymättömyyden, vastuun, vallanhalun, ulkoapäin tulevien odotusten, olosuhteiden tai elämäntilanteensa orjana - puun ja kuoren väliin vangittuna - paine matalapaineen purkautumiseksi hiljalleen kasvaa. Myrsky lähestyy.

Onko myrsky teidän komennossanne? Voitteko käskeä aaltoja ja tuulta?

Ihminen ei kuitenkaan ole täysin voimaton suhteessa tunteisiinsa, ajatuksiinsa, tekoihinsa - elämäänsä tai ympäröivään maailmaan. Myrskyihin ei välttämättä tarvitse upota tai hukkua, eikä haaksirikkoihin tuhoutua. Myrskyä ei voi estää. Mutta sen sijaan, että huutaisi kilpaa myrskytuulen kanssa, voi hakeutua suojaan, etsiytyä turvalliseen poukamaan, pelastautua tarttumalla lahoavaan lauttaan, taipua tornadoissa - ja myrskyn vihdoin laannuttua, siivota tyynesti sen jälkiä ja korjailla tuhoja.

Myrsky on luonnonvoima, ja me olemme osa luontoa; meissä on sen elinvoima, mutta myös sen tuhovoima. Sisäisestä orjuudesta vapautuminen rakkauden ja sekä itseen että muihin kohdistuvan anteeksiannon ja armollisuuden avulla on todellinen sisäinen mahti, joka ei kuitenkaan välttämättä löydy, ellei ihminen syvenny itseensä. Se lienee kuitenkin yksi parhaista keinoista ottaa maailma haltuun ja kohtalo omiin käsiinsä. Myöhemmin voi sitten muistella omaa selviytymistarinaansa ja miettiä, mitä siitä jäi perinnöksi.

Myrskyn silmästä löytyy sen tyyni keskus, jossa sijaitsee vapaus ja rauha.

Kuiskaaminen tähän Myrskyyn on ollut suuri ilo.

Uni ja valta Myrskyssä

Myrskyssä useat henkilöt nukahtavat mystisesti Prosperon ja Arielin toimesta. Uni on kontrolloimaton tila, josta puuttuu hallinta - eli valta.

Nukahtajat, valvojat ja jähmettyjä

Kuningas Alonson hovissa uneen ensimmäisenä vaipuu FRANSISCO, jolla hoviherrana ei varsinaista valtaa olekaan. Tämä tapahtuu hetkenä, jolloin Gonzalo kuvailee utopiaa valtakunnasta ilman valtarakenteita. Hetkeä myöhemmin myös GONZALO (toinen hoviherra ja Franciscon isä) nukahtaa juuri silloin, kun kuvitelmissaan luopuu asemastaan poikansa hyväksi. Franciscon ja Gonzalon nukahtamisen jälkeen Kuningas ALONSO alkaa tuskailla unettomuuttaan ja haaveile levosta. Kuningas ei voi nukahtaa, koska kruunu painaa päätä. Se, jolla on valtaa, ei voi luopua kontrollista. Kun Antonio vakuuttaa vartioivansa Sebastianin kanssa Alonson unta, kuningas vihdoin nukahtaa. Ariel vaivuttaa nämä kolme uneen, mutta voi tehdä sen vain, koska se on mahdollista (em. syistä).

Tämän jälkeen kohtauksessa valta valvottaa ANTONIOta ja SEBASTIANia. Mahdollisuuden auetessa Antonio alkaa houkutella Sebastiania kuninkaan salamurhaan, vallankumoukseen. Sebastian on otollista maaperää  suunnitelmalle ja niinpä he tekevät ensimmäisen salamurhayrityksen - joka kuitenkin epäonnistuu. Alonso on välittömästi nukahdettuaan hengenvaarassa. Valtaapitävä ei koskaan voi levätä.

Näytelmän lopussa, monien vaiheiden jälkeen, Alonso pohtiikin, että viisainta on luopua vallasta ajoissa ja nähdäkseni luovuttaakin vallan Sebastianille - nyt vapaaehtoisesti. Veljesmurhan vaara väistyy, Sebastian saa mahdollisuuden toteuttaa omaa potentiaaliaan, eikä Ferdinandin tarvitse periä valtaa, jota ei halua. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Toisaalla Prospero vaivuttaa taikavoimillaan MIRANDAn uneen. Tämä on mahdollista, koska Mirandalla ei ole valtaa. Hän on vielä tässä vaiheessa elämäänsä isänsä käskyvallan alla - vaikka onkin pian irtaantumassa. FERDINAND puolestaan on mahdollista vaivuttaa uneen, koska hän ei lähtökohtaisesti halua valtaa. Ferdinandia ei kiinnosta häntä odottava elämä kuninkaana, vaan hän haluaisi mieluummin asua vaikka autiolla saarella. Ferdinandin näkemykset ovatkin yksi syy isän ja pojan välirikkoon sekä kuninkaan kysymykseen “kuka minut nyt perii”.

CALIBANIa Prospero ei nukuta, ainoastaan jähmettää. Calibania ei ole mahdollista nukuttaa, sillä hänellä on suhde valtaan. Prospero on ottanut vallan saarella, jonka Caliban on perinyt äidiltään ja pitää Calibania siellä orjana. Caliban on menettänyt vallan Prosperolle. Kasvaessaan isommaksi ja tullessaan vahvemmaksi, Caliban ryhtyy kapinoimaan Prosperoa vastaan. Hän löytää liittolasekseen juopposeurueen ja aloittaa salamurhahankkeen Prosperoa vastaan. Tämän vuoksi Caliban jähmetetään kontrolloimistarkoituksessa, mutta häntä ei voi nukuttaa.

Uni-valta -analyysiä vasten minulle aukesi CALIBANin monologi soivasta saaresta. “Saari on helinää, sointia, säveltä täynnä. Ei haitaksi, vaan hauskuudeksi. Kun saari soi, ei ikinä satu mitään pahaa. Se tiukuilee ja humisee korvissa ja saattelee joskus uneen silloinkin kun muuten olisikin jo kyllälteen nukkunut; ja silloin unissa on niinkuin taivaat aukeaisi ja aarteet valuisivat ylitseni; kun siitä herään, kaipaan kyynelsilmin tuohon unen maahan.” Monologi kertoo kaipuusta luonnontilaan ja paratiisiin ilman valtataistelua. Caliban haaveilee valtataistelusta vapaasta maailmasta.

Calibanin monologi vertautuu myös GONZALOn utopiaan valtakunnasta ilman valtarakenteita ja -taistelua: “Minun valtakunnassani ei käytäisi kauppaa, ei olisi virkoja, ammatteja eikä arvojärjestystä, rikkautta tai köyhyyttä. Ei tarvittaisi lakeja, testamentteja tai sopimuksia. Villi maa jakaisi runsaan satonsa ja kansa nauttisi sen annista. —- Ei olisi enää syytä minkäänlaiseen vilppiin, petoksiin tai rikoksiin eikä siis tarvetta aseisiin tai sotakoneisiin. Ei olisi esivaltaa eikä hallitsijaa.

mutta myös ALONSOn unimonologiin: “Ajatelkaa kuinka monet ihmiset juuri nyt ovat unessa. Kadehdin häntä, heitä kaikkia. Miksi he saavat nukkua ja minä en? Uni, kallis uni - miksi kammot minua? Miksi en ole enää vuosiin päässyt hellään syliisi edes hetkeksi kastamaan aistejani unohdukseen? Köyhimmätkin kodittomat osaavat nukahtaa vaikka pahvinpalalle mutta minä makaan valveilla maailman kalleimmilla patjoilla. Kuka tahansa tavallinen tollo saa nousta aamulla virkistyneenä kun taas minut temmataan pystyyn päivä päivältä väsyneempänä. Uni, miksi kiellät suosiosi kuninkaalta? Nukkukaa te, halvat miekkoset, levätkää. Siihen ei kykene kruunun painama pää. —- Mutta sanokaahan, eihän toivo sentään ole aivan poissa. Ehkä Ferdinand poikani parhaillaan torkkuu tyytyväisenä jossain saaren sokkeloissa? Jos tietäisin sen, voisin levätä.

Janne Kallioniemi (ylh.), Juhani Laitala (vas.), Jaana Oravisto (oik.) - kuva: Teppo Järvinen

Myrskyisät perheet

Yhteiskunnallinen draama / Psykologinen draama

Shakespearen Myrskyä on arvosteltu näytelmänä siitä, ettei se ole yhteiskunnalliseksi draamaksi kovin kummoinen. Mutta mitäpä, jos sitä ei edes lukisi sellaisena? Itselleni tärkeämmäksi on muodostunut se, mitä Myrsky kertoo ihmisestä, elämästä - ja perheistä.

Kuningas / Isä

Näen Myrksyssä kuninkaan ja herttuan, jotka ovat ennen kaikkea symboleja vahvalle, arkkityyppiselle ISÄlle. Näytelmässä on kaksi perhettä, joissa on itsenäistyviä nuoria ja hallitsevia isiä. Myrskyn HALLITSIJAt toimivat siis metaforana vahvalle auktoriteetille ja hallitsevuudelle ominaisuutena.

Aikuisten satu

Saduissa on kuninkaita, kuningattaria, prinsessoita ja prinssejä. Silti niitä ei pidä yhteiskunnallisina tarinoina; kuninkaalliset ovat niissä isiä, äitejä, tyttäriä ja poikia. Ehkä he ovat kuninkaallisia siksi, että heitä olisi helpompi pitää esikuvina - saduillahan usein on kasvatuksellinen agenda. Shakespearen Myrskyssä on satumaisia piirteitä: siinä on henkiä, haltijoita ja taikavoimia - ja kuninkaallisia. Miksi siis Myrsky pitäisi lukea yhteiskunnallisena näytelmänä? Siksikö, että se mielletään enemmän aikuisten kuin lasten näytelmänä? Myrsky on satu aikuisille.

Kaksi perhettä

Ohjaajan esittelemästä taustamateriaalista ja analyysista yksi kutkuttamaan jäänyt yksityiskohta oli se, että näytelmässä on henkilöitä, jotka vertautuvat toisiinsa. En siinä hetkessä ehtinyt painamaan mieleeni, keitä ne olivat. Harjoitusten edetessä vastaavuudet alkoivat kuitenkin vähitellen paljastamaan itsensä:

PROSPERO & ALONSO ovat perheen isät ja ARIEL & ADRIANA äitipuolet (tästä laajemmin äitejä koskevassa analyysissani). MIRANDA & CLARIBELLA ovat perheen tyttäret ja FERDINAND & CALIBAN pojat.

Minua viehättää se, että nämä henkilöt näyttäytyvät näytelmässä eri intensiteetillä. Claribellaa ei nähdä lainkaan. Hän on kuitenkin oleellinen osa Alonson perhettä. Claribellan konkreettinen näkymättömyys vertautuu myös Arielin ja Adrianan vertauskuvalliseen näkymättömyyteen omissa perhekuvioissaan. Prosperon suhde tyttärensä itsenäistymiseen on sallivampi kuin Alonson, joka kauppasi tyttärensä naimisiin. Sama ilmiö - erilainen intensitetti ja toteutustapa. 

Nuorten itsenäistyminen

Myrskyssä nuoret itsenäistyvät rytinällä.

Mirandan itsenäisymisprosessi kirkastui minulle hyvin lyhyen dialogin kautta. Siinä Miranda sanoo uhmakkaasti isälleen, että aikoo elää Ferdinandin kanssa isän mahdollisesta vastustuksesta huolimatta. Yhtäkkiä oivalsin, kuinka valtavan iso asia on tyttären irtautuminen isästään - joka tähän asti on ollut hänelle ainoa ihminen maailmassa. Tämän merkityksellisyyden tajuaminen avasi uudella tavalla silmäni muidenkin nuorten itsenäisymisprosessille.

Ferdinandin irtiotto omasta isästään on astetta rajumpi. Isä ja poika kulkevat myrskyisän riidan aiheuttaman välirikon jälkimainingeissa näkemättä ja kohtaamatta toisiaan. Isän hätä on suuri, mutta Ferdinandille irtautuminen tuo vapauden ja johtaa rakastetun löytämiseen.

Calibanin suhde Prosperoon ei ole isä-poika -suhde. Caliban näyttäytyy enemmänkin jonkinlaisena ottopoikana, jota kasvatetaan tarpeettoman ankarasti. Tämän nuoren suhde auktoriteettiin eroaa kahdesta muusta, ja niinpä päädyin sen suhteen toisenlaiseen analyysiin. Calibanin vallankumoussuunnitelma on minulle metafora taistelulle liian hallitsevaa yliminää (orjuuttavaa Prosperoa) vastaan. Caliban saa näin ollen mielessäni kunnian toimia sekä orjuuden ilmentymänä että pyrkimyksenä vapautua kahlitsevan superegon ylivallasta.

Jokaisen näistä nuorista - Mirandan, Ferdinandin ja Calibanin - suhde omaan auktoriteettinsa on erilainen. Jokaisen itsenäistymisprosessi on erilainen. Vaikka teema kaikissa on jokseenkin sama, ne ovat kuitenkin keskenään erilaisia - ja samaistuttavia.

Pentti Helin (vas.), Saska Pulkkinen, Maija Lang (oik.) - kuva: Teppo Järvinen

Myrskyn salaisuudet

Näkymättömät äidit

Mielestäni yksi viehättävimmistä ilmiöistä on ‘näytelmän sisälleen kätkemä salaisuus’. Kertomaton, sanallistamaton tarina sijaitsee rivien välissä ja näyttäytyy, jos on näyttäytyäkseen. Se voi olla tai olla olematta, eikä ole edes väliä onko se ns. totta, mutta se tuo löytäjälleen merkityksiä ja löytämisen riemua.

Ariel

Puumalaisen tulkinnassa Ariel ja Prospero näyttäytyvät pariskuntana. Suhteesta kuitenkin puhutaan äärimmäisen vähän, ja katsojalle jääkin mahdollisuus pohtia sen laatua.

Mirandan äiti on kuollut. Isä ja tytär ovat haaksirikkoutuneet autiolle saarelle. Saarelta on löytynyt Ariel. Ja NYT tullaan piilotettuun tarinaan. Kuvittelen Arielin Prosepron uudeksi “salaiseksi" elämänkumppaniksi. Salaiseksi siksi, että Ariel ei ns. voi tulla näkyväksi ennen kuin Miranda on kasvanut aikuiseksi. Prospero ei ole uskonut, että lapsi voisi vielä ymmärtää isän uutta suhdetta. Ariel olisi siis Mirandalle eräänlainen piilossa oleva äitipuoli. Mirandalla ei ole Arieliin (ainakaan tässä tulkinnassa) mitään näkyvää suhdetta.

Ariel on näkymätön, mutta aktiivinen osapuoli tässä uusperhekuviossa. Arielin ja Prosperon suhteen dynamiikka on kuitenkin erikoinen, sillä suhteen alkuun liittyy tapahtumia (joihin viitataan, mutta joita ei liiemmin avata), joista Arielille on jäänyt jonkinlainen kiitollisuudenvelka. Suhde ei ole tasavertainen. Prospero on suhteen hallitseva osapuoli, mutta myös oman menneisyytensä vanki.

Puumalaisen tulkinnassa Ariel auttaa Prosperon irti katkeruudesta ja kostonhalusta ja vapautuu kiitollisuudenvelastaan. Kun Miranda lisäksi kasvaa aikuiseksi ja lentää pesästään, tilanne muuttuu. Ariel voi tulla näkyväksi. Hänestä tulee tasavertainen, kokonainen ja läsnäoleva ihminen Prosperon rinnalle. Kahden aikuisen keskenäinen elämä voi alkaa.

Adriana

Tässä Myrskyssä Adrianalle aukesi mielessäni oma piilotettu tarinansa ihan harjoitusvaiheen lopussa. Ajatuskulku ei liity tekstiin vaan näyttämötoimintaan ja rivien väleihin.

Adriana kuuluu hoviin. Hänen asemaansa ei ole määritelty, mutta hän on joko hovia, sen vieras tai joka tapauksessa ylhäisöä. Muuta katsoja ei tiedä.

Mielikuvitukseni kehitti Adrianalle paikan kuningas Alonson vaimona ja Ferdinandin äitipuolena. Alkukohtauksessa näemme, kuinka Adriana koittaa liennyttää isän ja pojan riitaa ja puolustaa poikaa muutenkin. Ehkä juuri näin äiti tai äitipuoli voisi toimia? Hän ei kuitenkaan ota perheessä vahvaa roolia, mikä johdattaa minut tulkitsemaan, ettei Adriana ole perheen varsinainen äiti. Lisäksi ns. oikea äiti tuskin jäisi nimeämättä, jos sellainen arkkityyppinen hahmo on tuotu näyttämölle. Isän ja pojan riidan kärjistyessä totaaliseksi välirikoksi (=suhteen vertauskuvallinen myrksy ja haaksirikko), tämä tissutteleva hienostokotirouva näkee parhaaksi vetäytyä tilanteesta ja viihdyttää itseään sen aikaa palvelusväen kanssa. Ehkä isän ja pojan riita ei ole ensimmäinen laatuaan.

Mitä Adrianan näkymättömyys sitten kertoo suhteessa hänen mieheensä? Alonso vaikuttaa olevan kovin dominoiva perheenpää ja kumppani. Adrianalle ei jää liiemmin liikkumavaraa. Puumalaisen tulkinnassa Alonson unenkaipuu näyttäytyy myös naisenkaipuuna, joten tähän analyysiin sopii kuvitelma avioparin etäisestä ja kylmästä liitosta. Adrianan jääminen perhekuvioiden taustalle, “näkymättömyys” perheessä, tulee myös perustelluksi.

Adrianin ja Alonson suhde näyttäytyy astetta vaikeampana kuin Prosperon ja Arielin suhde. Molemmat tarinat saavat kuitenkin onnellisen lopun Puumalaisen näyttämötulkinnassa. Se paljastuu jälleen sanattomasti näyttämötoiminnan, eleiden ja toiminnan kautta. 

Äidit ovat Myrskyn salaisuus.

Samuli Muje (vas.) ja Miia Selin (oik.) - kuva: Teppo Järvinen

Jaana Oravisto (vas.) ja Pentti Helin (oik.) - kuva: Teppo Järvinen

Humalluttava valta ja vapaus

Perheiden lisäksi saarella on haaksirikkoutuneena myös kolmas joukko, jota ei voi ohittaa. Siihen kuuluvat Trinculo, Stephano ja Adrian. Caliban löytää heidät matkallaan saaren pohjoiskärkeä siivoamaan.

Pidän tätä sakkia äärimmäisen tärkeänä elementtinä. Heissä risteytyy ja kiteytyy useita näytelmään liittyviä teemoja.

Tämä joukko on oikea metaforien kasautuma.

Tätä porukkaa pitää VALTA ja VAPAUS liikkeessä. Joukko sekoilee VIINAN VALLASSA. Se pyrkii POIS tyrannin eli SUPEREGON orjuuttavasta MAHDISTA. Sitä humalluttaa VAPAUDEN KAIPUU. Ryhmä tuplaa Alonson hovissa kuplivaa vallanhimoa ja valtataistelua. Se pyrkii OTTAMAAN HALLINNAN ITSELLEEN. Viina VAPAUTTAA heidät KONTROLLISTA ja ANTAA ROHKEUTTA. Calibanin ryhmä auttaa tätä nuoren itsenäistymisprosessissa.

Eräässä harjoituksessa mieleeni nousi mahdollisuus nähdä ryhmän muut jäsenet Calibanin sisäisenä maailmana, jolloin jokainen repliikki olisikin Calibanin repliikki ja heijastelisivat siis nuoren sisäisiä ristiriitoja ja ajatuksia, joita asteittainen humaltuminen hänessä tuottaa. Mutta tästä aiheesta kirjoitan myöhemmin lisää toisessa yhteydessä.

Calibain joukon osa ei ehkä ole helppo, mutta se on äärimmäisen hieno, monitasoinen, vertauskuvallinen ja tärkeä Myrskyn kokonaisuudessa. Tämä porukka viimeistelee Myrskyn ja tekee siitä mielestäni edelleen muodoltaan ajankohtaista ja kiinnostavaa teatteria

kuva: Teppo Järvinen

Myrsky temaattinen mindmap